No nyt onkin hiukan aikaa kun viimeks kirjotin ja taitaa jäädä tämä viimeseks nyt ainaki Afrikasta. Niin Mombasa ei osoittautunukkaan aivan yhtä mainioks miltä se alkuunsa kuulosti. Majotus siellä oli suht ok, hyvin ilmastoitu hotelli valkosten rantojen äärellä. Oikeestaan ykköstä oli snorklailut koralleilla, mutta muuten melko tylsää turistirysän ihmettelyä. Mombasasta lähdettiin sillon puoltoista viikkoa sitten lauantaina Nairobiin ja vietettiin yö kuin Suomessa. Pääsiäisviikonloppuna tavattiin Charlotta, joka työskentelee Sony Ericsonilla Nairobissa ja yövyttiin hänen kartanossa. Oikea sänky, peitto ja tyyny ! Vallatonta
Sreuraava viikko oli tarkotus työharjotella Mulagon sairaalassa, mutten saanu ketään puhelimella kiinni, en ite toimintaterapeuttia sieltä sairaalasta, enkä paikallista kordinaattoria niin käytin sit aikaa kirjotellen muka raporttia. Sain kyllä pari sivua siinä sivussa valmiiks. Keskiviikkona alko tuntumaan siltä, että jotain pitää tehdä niin pakkasin repun ja luin Uganda-opaskirjasta, että Länsi-Ugandassa on mukava kaupunki nimeltä Fort Portal. Tuumasin, että sinne lienee helppo päästä bussilla ja kävin unille.
Torstaina aamulla kävin kaupasta hakemassa pähkinöitä ja vettä matkaevääks ja suunnistin taksipuistoa kohden. Sain paikallisilta taas hyvää avustusta ja löysin hiukan suuremman bussin, kohteena Fort Portal ja siitä se sitten alkoi, se kuuluisa odottaminen, johonka olin varautunut. Afrikassa bussi lähtee ajallaan, kunhan se on täynnä. Odottelin rauhassa New Visionia lueskellen 3,5 tuntia, eikä bussi lähtenytkään tapansa mukaan sillon kun se oli täysi, vaan vasta kun se oli survottu täyteen ! Meidän 4 hengen penkkirivillä nökötii 8 tyyppiä, joista 3 oli onneks lasta. Matkustajilla oli taas tapansa mukaan mukana sylillinen lapsia, kädet täynnä eläviä kanoja tai agrigaattori päänsä päällä. Ja kuljettaja ajo tottakai kuin hullu, vaan kaikesta huolimatta odotin kuitenkin vielä pahempaa ja matka alko rattosasti..
Neljäsosa matkan jälkeen bussi alko pitämään hyvää meteliä ja pian se juurtu tien sivuun ja matkustajia pyydettiin siirymään ulos. Bussi laski alleen ja matka tyssäs siihen. Hetki ihmeteltiin siinä ojan pientareella, että mitä seuraavaks kunnes ohiajava pickup tarjos kyytiä. Lavalla jutustelin yllättävän avoimesti Idi Aminista ikäiseni Douglasin kanssa. Päästiin taas noin 30km ja moottori alko yskimään toistamiseen ja taas tien sivuun. Kello alko lähestymään jo neljää ja laskeskelin, etten kyllä kerkeäis Fort Portaliin valosan aikaan tätä menoa, niin tarkistin opaskirjasta seuraavan suuremman kylän yöpymisistä ja päädyin jäämään Mubendeen yöks. Käveltiin pari kilsaa ja bodabodalla päästiin Douglasin kans perille. Paikka oli viihtyisä pikkukylä ja sain siellä hyvän iltapalan chappatikojusta ! Paistettu kananmuna käärittynä suolasen letun sisälle ja täytteenä kaalia ja tomaattia ja sipulia ! Huippuja.
Aamulla heräsin virkeänä uuteen yritykseen. Tien varressa odottelin puolisen tuntia ensimmäistä matatua saapuvaksi. Ajoikki saapui ja konduktööri hyppäs markkinoimaan matatuaan express-pika vuorona, mistä en oo täällä kyllä kuullukkaan ja pyysi kyydistä Fort Portaliin mahdottomia hintoja. Tingin hinnan kohdilleen ja matka alkoi toistamiseen. Pikavuoro tuli kuitenkin todistetuks pian, kun kuski ajoi poliisin tutkaan ja sai ylinopeussakot. Vauhtiin se ei kuitenkaan vaikuttanu loppumatkasta, mutta perille päästiin yhjin nahoin.
Port Fortal olikin, niinku opaskirja olis sanonut, varmasti kaunein kaupunki Ugandassa. Koko käypunki oli täynnä ylä- ja alamäkiä, taustalla mountains of the moon, Rwensorin vuoret ! Lähdin kuitenki lounaan jälkeen jo suunniteltuun yöpaikkaan Kibale-kansallispuiston laitamille, parikymmentä kilometriä kaupungista kaakkoon. Paikalliset tiesi kertoa, ettei matatuja enää kulje vaan tavan taksit ajaa majapaikan ohi. Tavalliseen henkilöautoon survoutui tottakai 10 henkilöä. Istuin etupenkillä vieressä kolmosluokkalainen tyttö ja sylissä hänen pikkuveli. Takapenkillä 5 tyyppiä ja kuljettajan kanssa samalla penkillä vielä yks herrasmies ! Kuljettaja ajo taas siinä hiekkatiellä taas huomattavasti nopeempaa, mitä ite olisin ajanu, vaan nautin matkasta paikallisten kanssa. Vierustoverin äiti tarjos takapenkiltä karkkia ja annoin poisjäädessä saippuakuplapurkin kiitokseksi seurasta.
Olin ainut Chimpance Forest Guest Housen asiaskas lauantain vastaisena yönä ja paikka oli taas jälleen kerran mahtava. Kukkuloita ympärillä ja teeviljelmiä silmänkantamiin kylläkin, mutta paljon. Nukuin ulkona teltassa ja tutustuin illan mittaa kahteen labradorin noutajaan, jotka piti vahtia koko yön ajan. Varasin lauantaille simpanssi trekin, mikä oli varsin mukava juttu. Käveltiin sademetsää ympäriinsä ja haisteltiin ilmaa ja kuunneltiin simpanssejen huutoja kunnes löydettiin noi 15 yksilön ryhmä fig-puusta aamupalalla. Taas avaraluontoefekti.
Tulomatka sunnuntaina Kampalaan onnistu edellistä matkaa paremmin ja päästiin yhdellä pysähdyksellä perille, lähtö oli taas hiukan hidas. Viimepäivät Kampalassa on ollu hiukan ajan tappoa. Tunnelmat alkaa olla jo kotiin paluussa ja hyvä niin.
”...matkan loppuun saattaminen vie aikaa. Ensin perille tulevat jalat, sitten sydän ja lopulta myös pää kapuaa huohottaen viimeisen ylämäen ja saapuu kotiin.”
tiistai 19. toukokuuta 2009
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Safareista
Perjantaina vietettiin seminaarin päättäjäisiä ja tunnelma oli melko hiljanen. Ruoka oli hyvää niinku muinakin päivinä, mutta eipä siinä oikeestaan muuta. Palattiin illalla takas hotellille kymmenen aikoihin ja ikäväkseen sai taas huomata et huoneessa oltiin käyty penkomassa tavaroita. Tietokone ja rahaa oli taas viety, muttei onneks multa. Olin jättäny kyl tietokoneen huoneeseen mut onneks vorot oli ollu sen verta tyhmiä ettei löytäny sitä hyvästä kätköstäni. Harmitti silti muiden puolesta ! Ikävä oli käydä nukkumaan ku huomas ettei ikkunaa saa oikeestaan lukittua ja huoneisiin näköjään pääsee suht helposti sisälle.
Aikainen kuuden aamu siirty seittämään kun lähdettiin lauantaina ajelemaan kohti Masai Maraa, mikä on kuulema ykkös safarikohteita koko maailmassa ! Ja sitä se kyllä olikin, ehdottomasti ! Saavuttiin puolenpäivän jälkeen leirintäalueelle, heitetiin rinkat safaritelttoihin ja mentiin lounaalle. Heti ruokailun jälkeen lähdettiin ekalle ajolle. Aluks kuulosti hiukan tylsälle ajella autolla vaan ympäriinsä ja katella vastaantulevia eläimiä. Kun saatiin vielä safarialueen säännöt käteen missä sanottiin et offroad on kiellettyy eikä elämiä saa mennä 25m lähemmäs aattelin et mullahan pitäs olla kunnon zoomi et sais edes hyviä kuvia eläimistä. Kuitenki säännöt tuntu olevan vaan muodollisuus kun poikettiin melkei heti ajoväylältä ja puikkelehdittiin pusikkojen välissä. Loput ennakkoluulot myös karis heti ku päästiin vauhtiin.
Ensimmäisen iltapäiväajelun aikana nähtiin jo seeproja, norsuja, gnuita, kaiken maailman antilooppeja eriliaisine sarvineen, vesipuhveleita, naaras leijona ja kolme gepardia, jotka oli kyllä mun mielestä leopardeja, mutta kaikista näistä jo ekana päivänä suosikiks nous kirahvi ! Tuo uskomaton, uljas ja rauhallinen pitkäkaula oli ku suoraan Jurassic Parkista. Rauhallista käppäilyä ilta-auringossa ja pää senkun heiluu vierellä. Kaikki eläimet oli kyllä harmittavan tottuneita autoihin ja aika lähelle päästiin joitaki tyyppejä. Oli tosi hauskaa kurkkia katosta ja ettiä uusia eläimiä. Masai Mara oli ku suoraan luontodokkareista ja kuulin kokoajan taustalla avaran luonnon rauhallisen miesäänen selostamassa näkymää. Uskomattomia maisemia. Auringon laskun aikaan suunnattiin takas leirintäalueelle missä nuotionääressä istu Masai sotilaita, joka myöhemmin tanssi perinteisiä jorailuja ! Masait oli muutenkin kunnon väkeä. Naiset hoitaa kotia ja miehet paimentaa karjaa ja tappaa urosleijonia keihäillä. Nuo paimenet oli kans pirun siistejä ja näytti ku suoraan paremmastaki larpista punasine viittoineen ja keihäät kädessä villipetojen varalta.
Seuraavana aamuna lähdettiin kuuden jälkeen ku koetettiin nähdä auringonnousu. Kuitenkin oli tosi pilvistä eikä auringosta näkyny aamulla mitään. Kuitenkin ku päivä alkoi valjeta nähtiin lisää leijonia, mitkä oli nuoria uroksia tälläkertaa. Sit myös shakaaleja ja villisikoja. Bumbat oli kyl hauskoja ja niiden häntä heitti ympyrää miten sattuu ja juostessa sit se sojotti suoraan ylös. Auringonnousun jälkeen käytiin aamupalalla ja sen jälkeen lähdettiin kohti Kenian ja Tansaanian rajaa Masai joelle mistä löyty virtahepoja ja viis metrinen krokotiili ! Älyttömän iso, mieletön. Joella noustiin autosta ja mukaan lähti rangeri, joka kanto kivääriä eläinten varalta. Kaikki eläimet oli vaan niin hienoja ja oli rauhottavaa katella niiden rauhallisuutta.
Yks Masai Maran säännöistä oli, ettei Kenian ja Tansaanian rajaa saanu ylittää. En kyllä välttämättä usko et käytiin Tansaanian puolella vaikka kuskit vakaasti niin väittivätki. Oltiin nimittäin joen jälkeen menossa pikniklounaalle puun vajoon, mut ensimmäinen lounaspaikka oli varattu, niin jatkettiin matkaa seuraavalle, joka oppaitten mielestä oli jo Tansaanian aluetta. Oli tai ei, maisemat oli hienot ja leijonia pidin silmällä syödessäni.Ei onneks näkyny siinä vaiheessa. Toinen päivä oltiin kokonaan safarilla ja koetettiin bongailla loppuja The big fivestä, eli sarvikuonoo ja sitä leopardia, vaik saatettiin jo se nähdä. Ensimmäisellä kerralla oltiin turhan kaukana. Muut suuret oli vesipuhveli, leijona ja norsu, mitä nähtiin jokaista riittämiin. Sarvikuonoja tosin on oppaan mukaan vaan seittemän Marassa, niin ei ihme ettei niitä löydetty yli 1000 neliökilsan alueelta.
Sunnuntain päätteeks pysähdyttiin vielä perinteisessä Masai-heimon kylässä. Kylä oli rakennettu ympyrän muotoon ja perheitä kylässä asuu ymmärtämäni mukaan sen verran, mitä portteja kylän keskelle johtaa. Koko kylä vaihtaa paikkaa 9 vuoden välein termiittien takia ja vahat asumukset poltetaan. Pyörähdettiin yhdessä talossa ja eläin aitauksissa ja lopuks katottiin vaihteeks naisten tanssia. Masait on myös kovia kauppamiehiä. Juttelin siinä tanssin aikana 22-vuotiaan jäbän kanssa, joka oli jo kuulema ollu tappamassa kahta leijonaa. Hän halus myydä mulle yhtä leijonanhammaskoruaan ja pian huomasin et siinä oli viitisen muuta pyyppiä ympärillä leopardin ja gepardin hampaita ja kynsiä kädet täynnä. Ostin kuitenkin leijonanhampaan ja pari käsikorua ja sanoin että on rahat loppu etten pahota muiden kauppamiesten mieltä. Suurin häly ympäriltä hävis, mut se tuttu jäbä kuitenkin jäi siihen ja kysy et haluisinko käydä kuitenki vielä vaihtokauppaa. Hän tarjos vielä rannerenkaita ja erilaisia koriste-esineitä ja pyys jos mulla olis jotain vaatteita vaihtaa. Käveltiin sit leirintäalueelle ja tutustuin siinä matkalla vähän paremmin tähän Masai nuorukaiseen. Päästiin perille ja kävin rinkasta kaikkia turhia vaatteita ja vaihdoin 4 t-paitaa, pitkähihasen ja suorat housut kirahvinpäämaskiin ja pariin rannerenkaaseen :D
Maanantai ajeltiin Nairobiin ja matkalla puhkes rengas ja ajettiin Rift Valleyn läpi, missä oli komeet maisemat taas kerran. Nairobin rautatieasemalla hyvästelttin oppaat ja hypättiin yöjunaan, mikä toi melkein Mombasaan asti. Yöjunassa oli hienot illalliset ja aamupalat ja olin ensimmäistä kertaa ykkösluokan matkustaja. Joku 50km ennen Mombasaa vastaan tuleva juna oli jääny raiteille ja piti huikata taksi perille. Mombasan rantaviiva näyttää pitkälle ja rannalla on tuhat myyjää kaupittelemassa avaimenperiä ja mangoja. Tänä aamuna heräsin jo kuuden aikaan taas huonosti nukutun yön jälkeen. Lähdin sit aamulenkille rannalle ja törmäsin siellä Simon kalastajaan. Simon tahtoi välttämättä näyttää laskuveden aikaan merenelämää ja lähdin hänen kanssa sit merisafarille Intian valtamereen. Kahlattiin polvia myöten rannalla merenelävän keskellä ja Simon näytti kaikki merimakkarat, -tähdet, -hevoset, -agentit ja -viholliset. Mitä lie nimiä kaikilla oli ja toiseten päälle ei saanu astua lainkaan tai kuolee ja toisten päälle astuessa ne suihkautti musteet pihalle. Meduusa oli ainoa minkä tunnistin ja Nemo-kala jonka nimi oli vissiin mimu oikeesti. Vedessä merikasvien seassa kulki selvät polut, mitä pitkin käveltiin ja Simon ties tarkalleen missä mikin äyriäinen oli. Seurasit tarkkaan Simonin jalanjälkiä ku joka toinen eliö oli kuulema myrkyllinen.
Tänään on ollu muutenkin pilvinen päivä ja ollu vaihteeks rentoo olla tekemättä mitään. Illalla noi naiset pyys lähikuppilasta, jotta saisko ne Suomen jäkispelin näkyviin. Älytöntä :D No voi hitto kuvia en taas saanu laitettua eh ....
Aikainen kuuden aamu siirty seittämään kun lähdettiin lauantaina ajelemaan kohti Masai Maraa, mikä on kuulema ykkös safarikohteita koko maailmassa ! Ja sitä se kyllä olikin, ehdottomasti ! Saavuttiin puolenpäivän jälkeen leirintäalueelle, heitetiin rinkat safaritelttoihin ja mentiin lounaalle. Heti ruokailun jälkeen lähdettiin ekalle ajolle. Aluks kuulosti hiukan tylsälle ajella autolla vaan ympäriinsä ja katella vastaantulevia eläimiä. Kun saatiin vielä safarialueen säännöt käteen missä sanottiin et offroad on kiellettyy eikä elämiä saa mennä 25m lähemmäs aattelin et mullahan pitäs olla kunnon zoomi et sais edes hyviä kuvia eläimistä. Kuitenki säännöt tuntu olevan vaan muodollisuus kun poikettiin melkei heti ajoväylältä ja puikkelehdittiin pusikkojen välissä. Loput ennakkoluulot myös karis heti ku päästiin vauhtiin.
Ensimmäisen iltapäiväajelun aikana nähtiin jo seeproja, norsuja, gnuita, kaiken maailman antilooppeja eriliaisine sarvineen, vesipuhveleita, naaras leijona ja kolme gepardia, jotka oli kyllä mun mielestä leopardeja, mutta kaikista näistä jo ekana päivänä suosikiks nous kirahvi ! Tuo uskomaton, uljas ja rauhallinen pitkäkaula oli ku suoraan Jurassic Parkista. Rauhallista käppäilyä ilta-auringossa ja pää senkun heiluu vierellä. Kaikki eläimet oli kyllä harmittavan tottuneita autoihin ja aika lähelle päästiin joitaki tyyppejä. Oli tosi hauskaa kurkkia katosta ja ettiä uusia eläimiä. Masai Mara oli ku suoraan luontodokkareista ja kuulin kokoajan taustalla avaran luonnon rauhallisen miesäänen selostamassa näkymää. Uskomattomia maisemia. Auringon laskun aikaan suunnattiin takas leirintäalueelle missä nuotionääressä istu Masai sotilaita, joka myöhemmin tanssi perinteisiä jorailuja ! Masait oli muutenkin kunnon väkeä. Naiset hoitaa kotia ja miehet paimentaa karjaa ja tappaa urosleijonia keihäillä. Nuo paimenet oli kans pirun siistejä ja näytti ku suoraan paremmastaki larpista punasine viittoineen ja keihäät kädessä villipetojen varalta.
Seuraavana aamuna lähdettiin kuuden jälkeen ku koetettiin nähdä auringonnousu. Kuitenkin oli tosi pilvistä eikä auringosta näkyny aamulla mitään. Kuitenkin ku päivä alkoi valjeta nähtiin lisää leijonia, mitkä oli nuoria uroksia tälläkertaa. Sit myös shakaaleja ja villisikoja. Bumbat oli kyl hauskoja ja niiden häntä heitti ympyrää miten sattuu ja juostessa sit se sojotti suoraan ylös. Auringonnousun jälkeen käytiin aamupalalla ja sen jälkeen lähdettiin kohti Kenian ja Tansaanian rajaa Masai joelle mistä löyty virtahepoja ja viis metrinen krokotiili ! Älyttömän iso, mieletön. Joella noustiin autosta ja mukaan lähti rangeri, joka kanto kivääriä eläinten varalta. Kaikki eläimet oli vaan niin hienoja ja oli rauhottavaa katella niiden rauhallisuutta.
Yks Masai Maran säännöistä oli, ettei Kenian ja Tansaanian rajaa saanu ylittää. En kyllä välttämättä usko et käytiin Tansaanian puolella vaikka kuskit vakaasti niin väittivätki. Oltiin nimittäin joen jälkeen menossa pikniklounaalle puun vajoon, mut ensimmäinen lounaspaikka oli varattu, niin jatkettiin matkaa seuraavalle, joka oppaitten mielestä oli jo Tansaanian aluetta. Oli tai ei, maisemat oli hienot ja leijonia pidin silmällä syödessäni.Ei onneks näkyny siinä vaiheessa. Toinen päivä oltiin kokonaan safarilla ja koetettiin bongailla loppuja The big fivestä, eli sarvikuonoo ja sitä leopardia, vaik saatettiin jo se nähdä. Ensimmäisellä kerralla oltiin turhan kaukana. Muut suuret oli vesipuhveli, leijona ja norsu, mitä nähtiin jokaista riittämiin. Sarvikuonoja tosin on oppaan mukaan vaan seittemän Marassa, niin ei ihme ettei niitä löydetty yli 1000 neliökilsan alueelta.
Sunnuntain päätteeks pysähdyttiin vielä perinteisessä Masai-heimon kylässä. Kylä oli rakennettu ympyrän muotoon ja perheitä kylässä asuu ymmärtämäni mukaan sen verran, mitä portteja kylän keskelle johtaa. Koko kylä vaihtaa paikkaa 9 vuoden välein termiittien takia ja vahat asumukset poltetaan. Pyörähdettiin yhdessä talossa ja eläin aitauksissa ja lopuks katottiin vaihteeks naisten tanssia. Masait on myös kovia kauppamiehiä. Juttelin siinä tanssin aikana 22-vuotiaan jäbän kanssa, joka oli jo kuulema ollu tappamassa kahta leijonaa. Hän halus myydä mulle yhtä leijonanhammaskoruaan ja pian huomasin et siinä oli viitisen muuta pyyppiä ympärillä leopardin ja gepardin hampaita ja kynsiä kädet täynnä. Ostin kuitenkin leijonanhampaan ja pari käsikorua ja sanoin että on rahat loppu etten pahota muiden kauppamiesten mieltä. Suurin häly ympäriltä hävis, mut se tuttu jäbä kuitenkin jäi siihen ja kysy et haluisinko käydä kuitenki vielä vaihtokauppaa. Hän tarjos vielä rannerenkaita ja erilaisia koriste-esineitä ja pyys jos mulla olis jotain vaatteita vaihtaa. Käveltiin sit leirintäalueelle ja tutustuin siinä matkalla vähän paremmin tähän Masai nuorukaiseen. Päästiin perille ja kävin rinkasta kaikkia turhia vaatteita ja vaihdoin 4 t-paitaa, pitkähihasen ja suorat housut kirahvinpäämaskiin ja pariin rannerenkaaseen :D
Maanantai ajeltiin Nairobiin ja matkalla puhkes rengas ja ajettiin Rift Valleyn läpi, missä oli komeet maisemat taas kerran. Nairobin rautatieasemalla hyvästelttin oppaat ja hypättiin yöjunaan, mikä toi melkein Mombasaan asti. Yöjunassa oli hienot illalliset ja aamupalat ja olin ensimmäistä kertaa ykkösluokan matkustaja. Joku 50km ennen Mombasaa vastaan tuleva juna oli jääny raiteille ja piti huikata taksi perille. Mombasan rantaviiva näyttää pitkälle ja rannalla on tuhat myyjää kaupittelemassa avaimenperiä ja mangoja. Tänä aamuna heräsin jo kuuden aikaan taas huonosti nukutun yön jälkeen. Lähdin sit aamulenkille rannalle ja törmäsin siellä Simon kalastajaan. Simon tahtoi välttämättä näyttää laskuveden aikaan merenelämää ja lähdin hänen kanssa sit merisafarille Intian valtamereen. Kahlattiin polvia myöten rannalla merenelävän keskellä ja Simon näytti kaikki merimakkarat, -tähdet, -hevoset, -agentit ja -viholliset. Mitä lie nimiä kaikilla oli ja toiseten päälle ei saanu astua lainkaan tai kuolee ja toisten päälle astuessa ne suihkautti musteet pihalle. Meduusa oli ainoa minkä tunnistin ja Nemo-kala jonka nimi oli vissiin mimu oikeesti. Vedessä merikasvien seassa kulki selvät polut, mitä pitkin käveltiin ja Simon ties tarkalleen missä mikin äyriäinen oli. Seurasit tarkkaan Simonin jalanjälkiä ku joka toinen eliö oli kuulema myrkyllinen.
Tänään on ollu muutenkin pilvinen päivä ja ollu vaihteeks rentoo olla tekemättä mitään. Illalla noi naiset pyys lähikuppilasta, jotta saisko ne Suomen jäkispelin näkyviin. Älytöntä :D No voi hitto kuvia en taas saanu laitettua eh ....
torstai 30. huhtikuuta 2009
Onko ruoho vihreempää aidan toisella puolen?
Noniin, Keniassa ollaan. Sunnuntaina aamulla lähdettiin täydellä bussilla kohti Keniaa ja matka kesti kutakuinkin koko päivän. Bussissa oli suht täyttä, välillä kuuma ja välillä kylmä. Mua ei pahemmin haitannu, mut huomasin siinä päivän mittaan et joitaki tais ottaa matkanteko hiukan päähän, mut perille päästiin turvallisesti. Rajan ylitys oli odotettua helpompaa ja rennommin täällä päästiin itänaapuriin kuin kotona Suomesa. Ensiks kirjauduttiin ulos Ugandasta ja se kävi yhdellä paperilla. Portista No Mans Landille ja Keniassa oli vastassa kaks paperia. Vaihdoin pimeesti dollareita, jotka kelpas ainoastaan viisumiin. Just kun laitoin passin, molemmat laput ja 25 dollaria luukusta sisään alko satamaan ja tervetuloa Keniaan :D Vain 15 minuttia odotelttiin viisumia ja toiset keltakuumekortin tarkistusta kunnes päästiin sadetta suojaan bussiin ja virallisesti sisään.
Kenia on yllättävän erilainen jo maisemiltaan kuin Uganda. Ugandassa ei oo niin tyypillisiä maisemia mitä media välittää Afrikasta, mut heti Kenian puolella näkee stereotypia Afrikkaa. Mikä toisaalta tuntu mukavalta. Samoin Kenia oli yleisesti paljon puhtaampi ja siistitympi kuin Uganda. Mutta sade se vaan jatko ja pian bussin kattoa rummutettiin aivan urakalla, kun alko satamaan sormenpään kokosia rakeita ja tavattoman lujaa. Rakeita sato veden seassa ja raekimpaleet kimpoili maasta metrin korkeuteen. Oli erikoista.
Kenia on myös huomattavasti vauraampi kuin Uganda ja hintataso on myös hiukan korkeempi. Hostellissa oli erikoista nähdä ittesä peilistä ja erikoista kuivata käsiä niiden pesemisen jälkeen. Pari ensimmäistä yötä oltiin St. Anna guest housessa, mut huomattiin jo maanantai iltapäivästä ku tultiin takas, että siivoojat oli tonkinu kaikki meidän laukut ja tuolta Tuulikilta oli pöllitty 70 euroo ja 50 dollaria sekä yhdeltä Uga opiskelijalta 40000 Ugandashillings. Tiistaina sit valitettiin ahkerasti ja saatiin onneks illalla rahat takas, mut guest house lähti vaihtoon. Nyt loppuaika yövytään Palmers Hotellissa ja mulla on täällä telkkari jee !
Niin siis tultiin aika Länsi-Keniaan ja maan kolmanneks suurimpaan kaupunkiin Kisumuun. Tän viikon on ollu intensiivikurssia ja luentojen aiheet on pyöriny Ugandan, Kenian ja Suomen terveydenhuollon ja koulutuksen ympärillä. Koko homma on mun makuun ehkä turhan hieno ja perus luentolöhöilyä on taas tullu hyvä annos. Erilaisia paperipelejä, ristikoita, piirustuksia tullu ja onneks oon kantanu myös tietokonetta mukana ja saanu takapenkin paikat joka päivä. Päivisin on ollu joku 15 powerpoint esitystä ja keskustelut päälle ! Mulla on kans oma PP show perjantaina omista kokemuksista täällä ja aikaa ritarilliset 5 minuttia ;-D Kurssille tuli myös muutamia opettajatätejä Suomesta ja sain viime perjantain iltasanomat käsiini heidän kautta. Hehe luin Nykäsen uudesta mirkusta, miksei kukaan oo kertonu?!?
Keskiviikkona käytiin seminaariväen kans tutustumassa vesivoimalaitokseen, mikä oli suht tylsä reissu. Mukava oli toisaalta nähdä noita maisemia. Ke iltana sit käytiin minisafarilla tässä Victoriajärven rannikolla ettimässä virtahepoja ! Ne on yleensä koko päivän vedessä, eikä niistä sillon tahdo nähdä muuta ku pään, mut pimeän tullen ne käy maalla syömässä ruohoo, niin lähdettiin puolen kaheksan aikaan bussilla. Hipot on äärimmäisen arkoja ja agressiivisia, mutta vaaroja kaihtamatta nähtiin ainaki 5 isoo ja pari poikasta virtahepoa ja ai että ne on lihavia :__D Lauantaiaamuna taas lähdetään kuuden aikaan aamulla kohti Masai Maraa, joka on parhaita safarimestoja koko maailmassa ja todennäkösesti bongailaan muutama muu rennohko eläin siellä.
Tähän asti on kuitenkin vaan melko ristiriitasia tunteita koko paikasta. Myös ihmiset täällä on hiukan länsimaisempia ku Ugandassa. Vieraat ihmiset on hiukan töykeämpiä ja sain myös heti turistiripulin ! Jäin siis tän päivän vierailusta pois ku olis ollu useampi tunti taas bussissa istumista. Toisaalta harmi, ku muut lähti just johonki riisiviljelmille ja Obaman synnyinkotiin, mut toisaalta taas mukavempi ripuloida vessaan ku housuun.. Saampahan oman vapaapäivän tosin muutaman sadan metrin säteellä vessoista. Onneks tulin tänne seminaarihotellille, mikä on suht Kisumun keskustassa et pääsee tuoho keskustaan. Eli ruoho voi kyl olla vihreämpää aidan toisella puolen, mut maistuu silti pahemmalta ! Toivottavasti oon sit lauantaiks tervehtyny tai pitää sit ainaki ottaa kunnon ummetus päälle. Ei ollu paljon mitään kummempia tapahtunu ni vähä tylsä juttu tuli..
Kenia on yllättävän erilainen jo maisemiltaan kuin Uganda. Ugandassa ei oo niin tyypillisiä maisemia mitä media välittää Afrikasta, mut heti Kenian puolella näkee stereotypia Afrikkaa. Mikä toisaalta tuntu mukavalta. Samoin Kenia oli yleisesti paljon puhtaampi ja siistitympi kuin Uganda. Mutta sade se vaan jatko ja pian bussin kattoa rummutettiin aivan urakalla, kun alko satamaan sormenpään kokosia rakeita ja tavattoman lujaa. Rakeita sato veden seassa ja raekimpaleet kimpoili maasta metrin korkeuteen. Oli erikoista.
Kenia on myös huomattavasti vauraampi kuin Uganda ja hintataso on myös hiukan korkeempi. Hostellissa oli erikoista nähdä ittesä peilistä ja erikoista kuivata käsiä niiden pesemisen jälkeen. Pari ensimmäistä yötä oltiin St. Anna guest housessa, mut huomattiin jo maanantai iltapäivästä ku tultiin takas, että siivoojat oli tonkinu kaikki meidän laukut ja tuolta Tuulikilta oli pöllitty 70 euroo ja 50 dollaria sekä yhdeltä Uga opiskelijalta 40000 Ugandashillings. Tiistaina sit valitettiin ahkerasti ja saatiin onneks illalla rahat takas, mut guest house lähti vaihtoon. Nyt loppuaika yövytään Palmers Hotellissa ja mulla on täällä telkkari jee !
Niin siis tultiin aika Länsi-Keniaan ja maan kolmanneks suurimpaan kaupunkiin Kisumuun. Tän viikon on ollu intensiivikurssia ja luentojen aiheet on pyöriny Ugandan, Kenian ja Suomen terveydenhuollon ja koulutuksen ympärillä. Koko homma on mun makuun ehkä turhan hieno ja perus luentolöhöilyä on taas tullu hyvä annos. Erilaisia paperipelejä, ristikoita, piirustuksia tullu ja onneks oon kantanu myös tietokonetta mukana ja saanu takapenkin paikat joka päivä. Päivisin on ollu joku 15 powerpoint esitystä ja keskustelut päälle ! Mulla on kans oma PP show perjantaina omista kokemuksista täällä ja aikaa ritarilliset 5 minuttia ;-D Kurssille tuli myös muutamia opettajatätejä Suomesta ja sain viime perjantain iltasanomat käsiini heidän kautta. Hehe luin Nykäsen uudesta mirkusta, miksei kukaan oo kertonu?!?
Keskiviikkona käytiin seminaariväen kans tutustumassa vesivoimalaitokseen, mikä oli suht tylsä reissu. Mukava oli toisaalta nähdä noita maisemia. Ke iltana sit käytiin minisafarilla tässä Victoriajärven rannikolla ettimässä virtahepoja ! Ne on yleensä koko päivän vedessä, eikä niistä sillon tahdo nähdä muuta ku pään, mut pimeän tullen ne käy maalla syömässä ruohoo, niin lähdettiin puolen kaheksan aikaan bussilla. Hipot on äärimmäisen arkoja ja agressiivisia, mutta vaaroja kaihtamatta nähtiin ainaki 5 isoo ja pari poikasta virtahepoa ja ai että ne on lihavia :__D Lauantaiaamuna taas lähdetään kuuden aikaan aamulla kohti Masai Maraa, joka on parhaita safarimestoja koko maailmassa ja todennäkösesti bongailaan muutama muu rennohko eläin siellä.
Tähän asti on kuitenkin vaan melko ristiriitasia tunteita koko paikasta. Myös ihmiset täällä on hiukan länsimaisempia ku Ugandassa. Vieraat ihmiset on hiukan töykeämpiä ja sain myös heti turistiripulin ! Jäin siis tän päivän vierailusta pois ku olis ollu useampi tunti taas bussissa istumista. Toisaalta harmi, ku muut lähti just johonki riisiviljelmille ja Obaman synnyinkotiin, mut toisaalta taas mukavempi ripuloida vessaan ku housuun.. Saampahan oman vapaapäivän tosin muutaman sadan metrin säteellä vessoista. Onneks tulin tänne seminaarihotellille, mikä on suht Kisumun keskustassa et pääsee tuoho keskustaan. Eli ruoho voi kyl olla vihreämpää aidan toisella puolen, mut maistuu silti pahemmalta ! Toivottavasti oon sit lauantaiks tervehtyny tai pitää sit ainaki ottaa kunnon ummetus päälle. Ei ollu paljon mitään kummempia tapahtunu ni vähä tylsä juttu tuli..
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Aikaansaannoksia !
Saatiin noin kuukaus sitten, sieltä Mpigistä lähdettäessä, idea, että kerättäs kaikki hiukan rahaa kasaan ja ostettas sinne Mpigin terveyskeskukseen hiukan uusia välineitä ja tarvikkeita, kun ne oli siellä kohtuuttoman huonot ja puutteelliset. Keskusteltiin silloin sen johtavan lääkärin kanssa asiasta ja se sano, että muun muassa nuo synnytyspöydät on tavattoman huonossa kunnossa. Ja sitä ne kyllä olikin. Toinen varsinainen puute oli jo tuolla keisarinleikkaus mellakassa mainitsema imu, joka siis oli kyllä olemassa, mut jalalla pumpattava ja varsin surkee. Päädyttiin kuitenkin siihen, että ensitilassa yritetään saada rahat tuohon synnytyspöytään ja jos se onnistuu niin katsotaan sit imua tai tippatelineitä jne.
Tuhannet kiitokset siis äidille, isälle ja Elli-Maijalle, Pekalle, Reetalle ja Oskulle, Tiitisille, Eskelisille, Häyrisille, Jatalle ja Osmolle, Mikolle ja Ritvalle, Matille ja Riitalle, Mirjalle ja Hannulle, Manulle ja Mimmille sekä Okun äm äl ällälle jokaisesta kympistä jonka lahjoititte. Sitä iloa on vaikea sanoilla kertoa, mikä hoitajien ja kätilöiden ilmeistä, huudoista ja halauksista välitty. Ja Suomesta varoja keräänty sen verran hyvin, että saatiin kaks uutta synnytyspöytää, kunnon imu teholle sekä muutamat kirurgin veitset Mpigiin sekä keskoskaappi tänne Kampalaan, Nsambyan sairaalaan.
Keskiviikko aamuna tuli ambulanssikuski Andrew hakemaan meitä ensin tuohon läheiseen sairaalatarvikkeiden varastomyymälään, josta sitten jatkettiin takas Mpigiin. Oli mukava nähdä entisitä tuttuja naamoja sekä ystävällisiä Mpigin kukkuloita. Sängyt oli tietenkin vielä paketissa niin ensitöikseen käytiin ihemettelemään, miten ne kootaan. Ohjeet oli surkeemmat ku Ikean hyllyissä, kun meillä oli vaan kuva niistä valmiina. Hetki ihmeteltiin ja kokeiltiin kunnes löyty oikea tyyli ja pian pöydät oli kasassa. Seuraavaks tietenkin purettiin ne taas kasaan, ku eihän ne mahtunu ovesta kokonaisena ! Perinteistä :D Vanhat synnytyspöydät lens pihalle ja siinä päivänvalossa ne näytti entistä kauheemmilta. Uudet sisälle ja limppareille.
Jos keskiviikko oli hyvä päivä niin oli kyllä torstaiki ! Siellä kehitysvammaisten lasten koululla oli loppumassa vuoden ensimmäinen jakso ja päätösjuhlat oli torstaina. Juhlathan oli tietenki urheilukilpailut: punaset vastaan siniset. Lajeja oli vaatimattomat 15 niin tytöillä kuin pojilla,sekä muutama joukkuelaji ja kaikki parissa tunnissa :D Hyvä hullunmylly päällä. Petangia, tikanheittoo, ilmapallonpuhallusta, 50m juoksu, 400m juoksut, 4x100m, 4x400m, pyörätuolilla 50m, tuolitanssi, hulahulavanne, käsipalloa ja köydenvetoa ! Oli kieltämättä sitä urheilujuhlan tuntua. Musiikki pauhas taustalla ja lapset tanssi ja tuuletti voittaessaan niinku olympialaisissa. Radan reunalla kannustettiin kurkku suorana ja radalla tönittiin ja taisteltiin voitosta hampaat irvessä. Käsipallossa filmattiin ja tuomaria haukuttiin. Lopulta mun tiimi eli siniset voitti parilla kymmenellä pisteellä.
Nyt alkaa harjottelut käymään täällä jo vähiin. Toukokuussa on vielä viikko jälellä Mulagon sairaalassa toimintaterapiaa seuraillen ja siitäki viikosta aattelin livistää jo torstaina aamulla reissuamaan, et saan edes melkein kokonaisen viikon vapaata. Sen viimesen viikon oon suunnitellu viettäväni tuolla Länsi-Ugandassa ku ei täällä kaikesta huolimatta oon niin paljoa tullu reissailtua, mitä aattelin aluks. Viikonloppusin olis kerenny oikeastaan vaan yhden vajaan päivän olla jossain perillä ja olis pitäny jo sit tulla takas Kampalaan. Mut lumihuippusent Rwenzori vuoristot haluan ainaki nähdä ja Murchison vesiputoukset !
Tuhannet kiitokset siis äidille, isälle ja Elli-Maijalle, Pekalle, Reetalle ja Oskulle, Tiitisille, Eskelisille, Häyrisille, Jatalle ja Osmolle, Mikolle ja Ritvalle, Matille ja Riitalle, Mirjalle ja Hannulle, Manulle ja Mimmille sekä Okun äm äl ällälle jokaisesta kympistä jonka lahjoititte. Sitä iloa on vaikea sanoilla kertoa, mikä hoitajien ja kätilöiden ilmeistä, huudoista ja halauksista välitty. Ja Suomesta varoja keräänty sen verran hyvin, että saatiin kaks uutta synnytyspöytää, kunnon imu teholle sekä muutamat kirurgin veitset Mpigiin sekä keskoskaappi tänne Kampalaan, Nsambyan sairaalaan.
Keskiviikko aamuna tuli ambulanssikuski Andrew hakemaan meitä ensin tuohon läheiseen sairaalatarvikkeiden varastomyymälään, josta sitten jatkettiin takas Mpigiin. Oli mukava nähdä entisitä tuttuja naamoja sekä ystävällisiä Mpigin kukkuloita. Sängyt oli tietenkin vielä paketissa niin ensitöikseen käytiin ihemettelemään, miten ne kootaan. Ohjeet oli surkeemmat ku Ikean hyllyissä, kun meillä oli vaan kuva niistä valmiina. Hetki ihmeteltiin ja kokeiltiin kunnes löyty oikea tyyli ja pian pöydät oli kasassa. Seuraavaks tietenkin purettiin ne taas kasaan, ku eihän ne mahtunu ovesta kokonaisena ! Perinteistä :D Vanhat synnytyspöydät lens pihalle ja siinä päivänvalossa ne näytti entistä kauheemmilta. Uudet sisälle ja limppareille.
Jos keskiviikko oli hyvä päivä niin oli kyllä torstaiki ! Siellä kehitysvammaisten lasten koululla oli loppumassa vuoden ensimmäinen jakso ja päätösjuhlat oli torstaina. Juhlathan oli tietenki urheilukilpailut: punaset vastaan siniset. Lajeja oli vaatimattomat 15 niin tytöillä kuin pojilla,sekä muutama joukkuelaji ja kaikki parissa tunnissa :D Hyvä hullunmylly päällä. Petangia, tikanheittoo, ilmapallonpuhallusta, 50m juoksu, 400m juoksut, 4x100m, 4x400m, pyörätuolilla 50m, tuolitanssi, hulahulavanne, käsipalloa ja köydenvetoa ! Oli kieltämättä sitä urheilujuhlan tuntua. Musiikki pauhas taustalla ja lapset tanssi ja tuuletti voittaessaan niinku olympialaisissa. Radan reunalla kannustettiin kurkku suorana ja radalla tönittiin ja taisteltiin voitosta hampaat irvessä. Käsipallossa filmattiin ja tuomaria haukuttiin. Lopulta mun tiimi eli siniset voitti parilla kymmenellä pisteellä.
Nyt alkaa harjottelut käymään täällä jo vähiin. Toukokuussa on vielä viikko jälellä Mulagon sairaalassa toimintaterapiaa seuraillen ja siitäki viikosta aattelin livistää jo torstaina aamulla reissuamaan, et saan edes melkein kokonaisen viikon vapaata. Sen viimesen viikon oon suunnitellu viettäväni tuolla Länsi-Ugandassa ku ei täällä kaikesta huolimatta oon niin paljoa tullu reissailtua, mitä aattelin aluks. Viikonloppusin olis kerenny oikeastaan vaan yhden vajaan päivän olla jossain perillä ja olis pitäny jo sit tulla takas Kampalaan. Mut lumihuippusent Rwenzori vuoristot haluan ainaki nähdä ja Murchison vesiputoukset !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
