tiistai 14. huhtikuuta 2009

Adrenaliinipääsiäinen

Suomessa viettämistä pääsiäisistä en muista kyllä juuri mitään. Joskus pienenä tahdoin olla zorro virpoessa naapureita. Viime vuoden pääsiäisestä ei oo mitään hajua, mut tän vuoden pääsiäinen jäi kyllä mieleen ! Lähdettiin seittämän aikoihin pitkänäperjantaina matatulla kohti Jinjaa ja matka lähti odotetusti, tai siis odotellen. Ajettiin ensin kiireellä Kampalan keskustaan odottelemaan muutama tunti, että paikalle ilmaantuu loputkin Jinjaan lähtevät. Perjantai meni oikeastaan vain Niiliä ihastellen ja ostin muutaman aika pienen t-paidan, ku unohdin niitä ottaa mukaan.

Yövyttiin 14 hengen dormissa Adriftin päämajassa ja aikamoinen mekkala siellä oli joka ilta ja aamu. Tosin apinat piti pahempaa meteliä aina aamuisin juoksennellessaan siinä katolla. Paikka oli muuten kyllä tosi hyvä ja ai että mikä kuuma ja paineikas suihku siellä oli ! Sai hyvän muiston taas kunnon suihkuista, ku ensimmäisen kerran täällä ollessa tuli oikeesti lämmintä vettä. Leirintäalue oli rakennettu Niilin ensimetreille hyvän rantatörmän päälle ja aamupalaa oli mukava nauttia terassilla joen pauhua kuunnellen.

Lauantaina sit pääs hommiin ! Valmistauduttiin aamupalalla kokopäivän kosken laskuun. Paikalle tuli hulluna porukkaa, kun kaikilla oli lomaa ja kiire näky valmisteluissa. Kypäriä, pelastusliivejä ja meloja kannettiin varastosta pihamaalle ja porukka keräänty kuuntelemaan ohjeita. Kaikki irtaimisto; kellot, kengät, silmälasit, korut, äidit ja tyttöystävät käskettiin jättää leirintäalueelle ku muuten niitä ei päivän päätteeks tulis näkemään, Niili kuulema syö mitä vain. Päivän aikana oli tarkotus laskea 32 km kymmenen hengen lautoilla. Kun kaikki tavarat oli jätetty rannalle, oltiinki jo vesillä ja saamassa jatko-ohjeistusta. Yhteensä yheksän lauttaa, kaks pelastuslauttaa ja joku kakstoista pelastuskajaakkia lähti rannasta, isoin porukka pitkiin aikoihi.

Meidän lauttaan sattu onneks hyvä Englantilainen Klark Kent oppaaks ja se laitto kärkipaikalle melomaan. Klark oli ollu 5 vuotta koskenlaskuoppaana ympäri maailmaa ja nyt viimeset puol vuotta Niilillä. Klark opetti perushommat, että mitä tehdä jos lautta kääntyy ympäri, miten kääntää lautta takas oikein päin, miten päästä takas lautalle, mitä jos ei pääsekkää takas lautalle jne. Ensimmäiseen pieneen koskeen hypättiin pois lautalta ihan vaan kokeiluks, että miltä tuntuu mennä virran mukana ja aaltoja päin. Hyvältä ! Autettiin toisemme takas lautalle ja jatkettiin melomista. Ensimmäinen kunnon koski piti hyvää meteliä edellä.

Kosket kuulema luokitellaan 1-6 niiden vaikeustason mukaan, ykkönen on paikallaan olevaa vettä ja kutonen on kuolema. Jos kutos tason kosken joku laskee, niin se tippuu vitoseks. Laskettiin päivän aikana koskia kakkosesta vitoseen ja huipua oli ! Parasta oli kuunnella koskea just ennenku melottiin siihen. Vitosen kosket piti niin kovaa meteliä et alko aina kusettamaan. Ensimmäinen koski oli Donald Duck ja se oli kuulema sen verran kivikkoinen, että oli parempi koettaa pysyä veneessä. Hyvät tärskyt tuli jokaisesta aallosta. Vitosen kosket oli huippuja ja pari kertaa meillä kaatu lautta ja kaikki huuhtoutu virran mukana eteenpäi. Yks nelosen koski oli hullu missä piti keskellä sitä koskea ja pauhetta koettaa meloa vaan täysillä eteen päin, että pääsee vitosen putoukselle. Kolme lauttaa yheksästä pääs ja me tietenki ensimmäisenä. Vaikee koettaa selittää miten sairasta ja siistiä se oli. Join puoli Niilia ja kynnet lohkeili kun meloessa ne jäi veneen saumoihin ja veri roisku !

Kesken päivän pysähdyttiin saarelle syömään lounasta. Ruoka maistu niin mahtavalle, mut sit alko satamaan vettä ja lujaa. Ruokailun jälkeen jatkettiin mahtavassa kaatosateessa melomista ja kun tuli törkeen kylmä niin hypättiin +26 asteiseen Niiliin lämmittelemään ja vellottiin virran mukana kohti seuraavaa aallokkoa. Kaiken kaikkiaan laskettiin yhteensä 9 kunnon koskea. Iltapäivällä oli koskien välillä enemmän melomista, muttei se menoa haitannu. Välillä huilailtiin ja jostain ilmesty tikkarit kaikille, jotta jaksettiin taas hiukan eteenpäi. Klark onneks nappas koko pussillisen ni syötiin niitä tikkareita loppumatka. Perille päästyä alko jo hämärtämään, mut tarjolla oli grillikepakoita ja virvokkeita. Mahtavasti järjestetty koko juttu. Ilta meni sit hiukan rellestäen.

Sunnuntaina oli tarkotus mennä päivän kestävälle kajaakkikurssille, missä oltais yksinään laskettu kaajakeilla iisimpiä koskia, mut aamulla sato niin ikävästi ettei sit lähdetty. Meinasin mennä ehkä myöhemmin siihe. Lauantain laskuilla mukana ollut, Keniassa asuva 50v, Charlotta oli lähdössä siinä aamulla takas Niiliin sellasella lainelaudalla. Innostuin samassa siitä hommasta ja olin jo lähdössä mukaan, mut kuulinki ettei niitä lautoja ookkaan enää jälellä. Siihenki pitää mennä vielä myöhemmin. No pakko oli jotain keksiä niin lähdin sit takas koskenlaskuun, mutta vaan puolikkaaks päiväks. Opas ei ollu tälläkertaa yhtä mainio, eikä ollu kyllä ryhmäkään. Meloessa ei kukaan pysyny rytmissä ja vähän väliä edessä ja takana istuvat hakkas mua sormille. Tulipahan ainaki jännitystä niihin koskiin. Ensimmäiset kosket meni mukavasti, mut sit ensimmäisessä vitosen koskessa lautta kaatu ja kaikki oltiin taas virran viemiä. Kun pääsin pyörteistä takas pinnalle huomasin, et siinä vieressä kelluu pelokkaan näkönen tukevahko rouva silmät kiinni ja happea haukkoen. Huusin sille et aukaseen silmät, pitää suun kiinni ja nauttii kyydistä, muttei se tehny muuta ku tarras mua olkapäästä ja kiipes mun päälle ! Painuin tietenki kevyempänä pinnan alle. Kun pääsin toistamiseen pinnalle nappasin rouvaa pelastusliiveistä kiinni ja lähdin uimaan lähintä pelastuskajaakkia kohti. Loppu meniki mukavasti.

Kuitenkaan puolenpäivän koskenlasku ei enää tuottanu samanlaista adrenaliinipuuskaa ku launatain kokopäivänen niin hyppäsin vielä benjin iltapäivällä. 45 metriä ja kunnon dippaus Niiliin ! Hitto että pelotti siinä tornissa seisoessa, ku mua ennen hyppäävä tyttö jänisti siinä jonkun 5 minuttia ennenku hyppäs. Kuitenki hyppäyttäjät osas hommansa ja sai siinä valmistellessa hiukan rennomman olon. Pyyhe jalkojen ympärille, kiipeilyliinalla kiristettiin ja tehtiin lenkki johon köysi laitettiin kiinni. Parasta oli hivuttautua siihen tornin reunalle, niin et varpaat oli reunan yli ja päästää kaiteista irti. Toinen niistä jäbistä sano ettei kannata kattoo alas ennenku hyppää ja koetin pitää silmät maisemissa kiinni. 3-2-1 benjii ja pääedellä alas. Hyvin ne osas homman ja mitotti niin, et rintaa myöten kävi veden alla ja sit pari jälkipomppua ja kaikki oli nopeesti ohi. Hyvä tärinä oli jälkeenpäin. Koskenlaskusta pitäs saada vielä kuvia ja video myöhemmin ! Hyvä pääsiäinen, hyvä työharjottelu :D

9 kommenttia:

  1. Hullu poika! Voi että mitä kaikkee saat kokea. Onpahan ainakin, mitä vanhana paappana kiikkustuolissa muistella. Hurjalta kuullostaa kaikki tuo. Ihan pikkusen on kade, vaikka sitä en mieluusti tunnistakaan.
    Me oltiin Pääsiäisenä Pallaksella hiihtelemässä. Oli meilläkin hyvät kelit. Pakkasta oli tietysti ja lunta, vaikka tuntuu varmaan siellä oudolta sellaista ajatellakaan.
    Nyt on sitten jo arki alkanut ja työt sen mukana.
    iskä

    VastaaPoista
  2. hullu veli! huhhuh sua. onpa hienoa, miten paljon siellä voi kaikkea kokea. ei voi mitenkään ees kuvitella. Meillä oli rauhaisa pääsiäinen noihin kokemuksiin verrattuna ainakin. loikoilua ja rentoilua Outokummussa ja Pyhäselässä. Pieni Riemu-poika on uskomattoman valloittava. arkeen paluu on tylsää nyt loman jäljiltä. Muuten kaikki hyvin. siullakin tuntuu olevan.
    sisko

    VastaaPoista
  3. Moi Olli! Arvasinpas että sulta ainakin saa selostusta että miten teidän pääsiäinen ja raftingi on mennyt! Kiitos! Ja muutenkin huippua lukea sun juttuja täällä Suomen tylsyydessä... Terveisiä kaikille sinne! -Anna

    VastaaPoista
  4. Hei Kummipoika!
    Ihan tuli mieleen, että mitenkäs vanha sinä oikeastaan ootkaan ....

    Kummitäti

    VastaaPoista
  5. Kyllä sinä oot tosi hurja ukko! Ja sun kuvat. Ne vetävät sanattomaksi. Ne on sun parhaita kuvias, aivan ammattimaisia. Hurjasti tsemiläistä loppuajalle ja käy nyt vielä joku älytön temppu tekemässä, nii saadaan täällä viilistellä ruudun ääressä.
    Peukkuja peukkuja. Ja vaikka varpaitakin.
    Terveisin Teemu(ko?)

    VastaaPoista
  6. Aikamoista!! Suht kiva työharjottelu tosiaanki, heh-heh. Nyt oli muuten mun mielestä parhaat kuvat. Hurjaa että oot ollu siellä jo 2kk! lippu + mieli korkealla! täälläkin toimii.

    -nikolai

    VastaaPoista
  7. huippu huippua !! kiitti kuvakommnteista ! kaikki ok !

    ja kummille tiedoks oon 22 vuotta !

    /olli

    VastaaPoista
  8. Hyvä Olli! Sä oot HULLU! Olen todella iloinen puolestasi, kun olet päässyt noin paljon kokemaan... Se taisi se afrikka olla enemmän kuin odotitkaan Aloitin lukemaan sun blogia ihan alusta saakka ja luen kyllä kaiken mitä oot kirjottanu..
    Ota kaikki irti mitä lähtee ja tuo näytille tänne savoon.. Kun enhän minä täältä..

    T. yks ystis

    VastaaPoista
  9. pakko muistella kun pienenä sanoit että "mä käyn vähän tuolla " ja katosit sitten milloin minnekin. paljon varmaan näit ja koit silloinkin mut kun kasvaa etäisyydet niin kokemuksetkin on sit ihan eri toista... onnea ja iloa valitsemallasi tiellä, edelleen.. t. äiskä

    VastaaPoista