...västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään !

Noniin vihdoin, aika vierotukset netista !

3.3.

Joo, täällä on haarapääskyjä eli kesä ! Muita tuttuja eläimiä on kissat ja koirat, tosin nekin poikkeaa kotipuolen eläimistä ainakin siinä määrin, ettei ne ole niin läskejä kuin meillä kotona. Ruokakaan ei ole valtaisasti poikennut siitä, mitä on kotona tottunut syömään. Tosin muutamia muutoksia on siinäkin. Tarjolla on hiilareita ja hyvin paljon. Sitkeän lihan kanssa saa myös perunamuusia, makeita perunoita, riisiä ja spaghettia ! Mahtavaa. Myös ruokabanaaneista valmistettu matoke oli vähän samantapaista ku perunamuusi. Leipää tulee vähemmän vastaan ja kuten tiedettyä, se on sellasta pullaa, tosin ei sekään haittaa.

Täällä on kyllä tullu nukuttua aivan mahdottoman hyvin. Illalla on viimestään yheltätoista ollu jo aivan unilla eikä kukonlauluun ole aivan jaksanut nousta. Tuossa naapurissa asuu joku kukko ja kanat on yleensä tullu päivänmittaa tuohon meidän tiluksille, banaanipuiden alle tonkimaan maata. Takapihalla on myös avokaadopuu, jossa on hyvä oksa nostaa leukoja kiipeilyvajareissa. Mpigin kylä taas on se vanhan kunnon länkkärikylä missä kaikki kaupat on yhden kadun varrella. ”Supermarketit”, vaatekaupat, kauneussalongit, rautakaupat, kännykkämyymälät jne.

Kylän pienimmät huutaa tuota katua kävellessä ”muzungu, muzungu!” ja juoksee muutaman sadan metrin päästä kadun varrelle vilkuttamaan. Väkisinkin hymyilyttää ja hymy naurattaa lapsia entistä enemmän. Kirkkaan punaisissa koulupuvuissa käveli eilen noin kaksisataa lasta kuuden jälkeen vastaan, kun oltiin tulossa kaupungintalolta taas virallisilta kutsuilta. Nuo koulupuvut on kyllä tavattoman tyylikkäitä, tosin joka toisella lapsella ei taas ollu kenkiä jaloissa. Kaiken kaikkiaan Mpigi on aivan valloittava pikkukylä, jonka keskusta on rakennettu tähän kahden kukkulan välimaastoon.

Tää meidän majamökki sijaitsee toisella noista kukkuloista, tuon Mpigin terveyskeskuksen alueella, missä suurin osa porukasta on harjoittelussa. Tässä Mpigi Health Centerissä ei ole kuin yksi virallinen lääkäri, Dr. Jubilee, joka on pieni ja nuori symppis lääkäri. Hän pitää meille aamuisin aina luennon täällä oleskelun ajan. Mun harjoittelu menee näillänäkmin niin, että tää ensimmäinen viikko on tutustumista tähän terveyskeskukseen. Siitä seuraavat kaks viikkoa harjoittelen näillänäkymin Kampiringisa keskuksella, joka on tarkoitettu nuorille, jotka ei käy töissä ja ovat jotain pikkurikollisia katulapsia. Eli juuri sitä mitä toivoinkin ! Sen jälkeen viimeinen viikko on todennäköisesti siellä Kibuukan koululla, jossa tosin olisin halunnut olla myös sen kaks viikkoa, mut saa nyt nähdä. Afrikkalainen elämäntapa on niin letkeää ja suunnitelmat muuttuu aina moneen otteeseen.

Huomenna ollaan menossa noitatohtorille. Niin siis huomenna keskiviikkona, kun nyt tiistai-illalla kirjotan tässä majapaikassa ja ei vielä oo tietoakaan, että milloin törmää taas toimivaan internettiin täällä. Ja tänään kävin myös paikallisella parturilla. Ensimmäinen kerta kun mun kulmakarvoja myös muotoiltiin! Oli varsin mukava kokemus muutenkin, taidokas parturi ja tarkkaan leikkas eikä ollu pahan hintanen, noin 80 senttiä.

4.3.

Ja taas yksi päivä takana, kello käy jo kahdeksaa ja tämän päivän noitatohtori vierailu takana, maha täynnä taas spaghettia, riisiä, perunaa ja papuja. Noitatohtorille lähdettiin Matatulla, eli paikallisella hiacetaksilla ja perillä meitä odotti punainen tupa ja perunamaa, kirjaimellisesti. Tutustumisten jälkeen lähdettiin kävellen kohti viidakkoa. 15 minuutin harhailujen jälkeen saavuimme perinteisen Afrikkalaisen lääketieteen koululle, tai niin myöhemmin kävi ilmi. Paikka oli suht uskomaton.

Koulua on vain keskiviikkoisin, tosin joka viikko. ”Opsikelijat” taas on lähtöisin ~50km säteeltä omista kylistään ja ovat siellä paikallisia parantajia tai vastaavia. Ensimmäisenä vuonna opiskellaan parantavia kasveja ja puita ja jaetaan kukin omaa tietoaan toisille. ”toisella luokalla” taas ensin opiskellaan ihmisen anatomiaa, tämän jälkeen tauteja, jotka iksee ihmiseen ja viimeisenä yrttejä, kasveja ym. mitkä parantaa taudit. Viimeinen vuosi taas on erikoistumista; perehtymistä tiettyyn tautiin ja sen parantamiseen, naisten tauteihin, ortopediaan, psykiatrisiin sairauksiin, yrttispesialistiksi tai henkiparantajaksi. Vierailtiin jokaisessa luokassa, eli toisinsanoen jokaisen pressun luona, jotka oli täynnä opiskelijoita istuen vierivieressä. Henkiparantajan luo tuli ottaa kengät pois ja istua rinkiin. Meille tarjottiin kaksi kahvipapua (HYI), niin ruumiille kuin myös sielulle. Taustalla paloi nuotio, joka savutti ympäristöön rummutuksen soidessa tausalla. Lauluilla kutsuttiin henkiä, jotka pesiytyi vuorotellen aina muutamaan henkiparantajaan ja hänen luona sai käydä kysymässä mieltä askarruttavia asioita. Menin ensimmäisenä taloudellisen hengen luo, enkä oikein ymmärtänyt heti mitä siinä piti tehdä :D Sain kuitenkin neuvon säästää enemmän, eikä ole järkevää tuhlata heti kaikkia rahoja ! Myöhemmin tuli yleisiä henkiä aina erilaisin seremonioiden. Pari henkiparantajaa ruoski itseään tulella ja käveli nuotion päällä ja loppuhurmoksessa yks parantaja koetti myös vetää mut sinne mennessään, tyydyin vaa joraileen. Pistän kuvia ehkä myöehmmin. Nyt lähdetään taas metsästää internettiä. Terveiset!!

-olli