sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Paranemaan päin

Olo alkaa jo hiukan helpottamaan. Vihdoinki ku alko tuo makoileminen ottaa jo päähän ja viime viikko oli kyllä pisin kaikista täällä viettämistäni. Aamuisin oli tuskallisen huono olo ja perinteinen aamuviha kahta kauheampi. Aamupäivä meni nukkuessa ja luin myös Piin Elämän. Iltapäivää kohden olo hiukan helpotti ja ruoan jälkeen tuntui taas täysin terveeltä, lukuunottamatta jatkuvaa pientä päänsärkyä. Kertaalleen koetin käydä kaupungilla ostamassa mehua, mut voimat oli tyrehtyä loppumatkasta. Taas kun olin nukahtamaisillani, tuli melkein oksennus. Siihen oli sit hyvä nukahtaa. Perjantaina otettiin udestaan verinäytteet ja malariaparasiitteja oli kyl saman verran ku tiistainaki, niin pitää täällä käydä vielä ens viikolla testeissä.

Perjantai illalla pidettiin Mpigissä läksiäisjuhlat missä oli lähinnä tuota sairaalan väkeä ja sit muutamista tutustumispaikoista kans henkilökuntaa. Ruokaa ja limpparia meni tuhottomasti ja väsymyksestä huolimatta oli varsin mukavaa. Näytettiin kuukauden aikana otettuja valokuvia ja heijastettiin ne videotykillä seinälle niin hyvät naurut sai aina ku vuorotellen tuli toisten aina kummallisempia ilmeitä seinän kokoisina. Ugandalaiset on kyllä hyviä nauramaan toisille, ja myös itelleen ! Eilen lauantaina pakkailtiin aamusta ja otettiin bussi takas Kampalaan. Oltiin koko päivä melkei uima-altaalla ja pitkästä aikaa sai taas jotain muuta ruokaa ku matokee jne. Intialainen tikka oli herkullista !

Kolme ensimmäistä viikkoa täällä menee Mengon kehitysvammaisten lasten koulussa, mikä se nyt ilmeisesti onkin eikä fyysisesti vammautuneiden lasten koulu, mitä aluksi luulin. Se ei tosin haittaa mitään, kun näillänäkymin vois tulla toimintaterapiaaki sivuutettua. Ainaki siellä koululla on samaan aikaan kolme Ugandalaista toimintaterapeuttiopiskelijaa !! Huippua, ja ne oli kuulema innoissaan mun tulosta sinne. Huippua !! Ainut vaan ikävä puoli, ettei tuolta Mengon läheltä löytyny sopivaa yöpaikkaa ensimmäiseks viikoks niin sinne pitää aamuisin aina mennä bodabodalla, mut toisaalta se on kyllä hyvää kyytiä ! Kaks seuraavaa viikkoo oonki sit yksikseni jossain siinä koulun lähettyvillä. Sit neljäs viikko takas täällä Yhdysvaltojen suurlähetystön naapurissa, Cardinal hostellissa, joka on tuon Nsabya sairaalan lähellä, missä suurin osa porukasta on töissä ja minne meen kans neljänneks viikoks fysioterapeutin vastaanotolle. Hyvä lause tuli ! On taas amerikkalaiseen tapaan varsin voimakkaat turvatoimet. Hyvä puoli siitä toisaalta on, että tuossa vastapäätä on kunnon supermarket. Eilen ku käytiin ostoksilla ni tuli pikkupoika fiilis ja innostu jo nähdessään juustoja ja snickerssejä ja muroja ja muita tuotteita, mitä ei muistanu olevan olemassa. No joo en juustoista oikeesti niin innoissani ollu.

Köyhyyden näkemiseen on silmä jo ikävä kyllä hiukan tottunut. Joissain tilanteissa sitä aina havahtuu ja muistaa, miten kaikilla täällä ei ole varaa edes jokapäiväiseen leipään. Terveydenhuollossa köyhyys ilmenee välillä suorastaan julmuutena. Synnyttävän äidin pitää tuoda mukanaan steriilit hanskat työntekijöille sekä suojamuovi omaan sänkyynsä, että pääsee synnyttämään. Eräskin kerta tuleva äiti pyörtyili lattialla 20 minuuttia odottaessaan, et sen kaveri käy tarvittavat tavarat ostamassa, ennen ku pääs sänkyyn ja melkein suoraan siitä keisarinleikkaukseen. Ja hammaslääkärille kannattaa mennä vasta ku on tosi kyseessä. Siellä ei nimittäin suurempia porauksia tai korjauksia tehdä vaan se on hammas pois kertaheitolla ja ilman puudutusta. Ja kandee toivoo, että hammas lähtee yhdellä kertaa sillä jos juuria jää ni nehän kaiverretaan sieltä ikävällä koukulla ja pelkkä nakertamisen ääni vihlo jo omia hampaita.

Oon nähny ihan toivottomia kiipeilyunia viimeöinä ! Täällä ei oo näkyny vielä yhtään kunnon kalliota vaan kaikki on tuollasia ärsyttäviä loivia mäkiä. Eilen kyl tiedustelin, että tuolla Niilin alkulähteillä Jinjassa saattas olla kiipeilyseinä !! Ollaan menossa viimestään pääsiäisenä laskee Niilin kuohuja ni pakko koettaa metsästää joku seinä ja jos sellanen löytyy niin voisin viikoloppusin kävästä aina päivän kiipee huuuh ! Asiasta kerto tän hostellin juoksupoika jota eilen haastattelin tuossa alakerran baarissa. Se lupas kans näyttää Kampalan kehuttua yöelämää joku ilta ! Täällä on kuitenki suht helppo juhlistaa halpoja oluita :D

Aamupäivän on tässä satanu vettä aikalailla ja odotellaan et hiukan hellittäs ja jahka aurinko taas paistas ni varmaan menis tämäki päivä leväten jossain uima-altaalla. Huomenna sit töihin! Uusia kummosempia kuvia ei oo nyt tullu otettua.

2 kommenttia:

  1. moikka, hyvä kun kuulostat jo "elolle kääntyneeltä",en uskonut sun kaikkia lohduttavia tekstareita että "juu paranemaan päin". nyt uskon kun teksti jo on vuolaampaa ja kauppaankin oot selvinnyt. tosi hyvä sinulle ettei mee päivät ohi sairastellen. täällä siirryttiin kesäaikaan viimeyönä ja sää muuttui plussan puolelle. reipasta mieltä ja avoimia aisteja toivottelee äiti

    VastaaPoista
  2. Inkeri anonyymi täällä. Ja ikävä on sinua.

    Ja nyt alkoi itkettää. Tulin just Etiikka-tentistä.
    Osaan kirjoittaa näköjään pelkkiä päälauseita.

    Ihan oikeasti itkettää ja nyt vieressä olija jo tuijottaa minua.

    Meillä on sellanen pieni poika, jolle on isot sisarukset kertonu paljon kuuluisasta Ollista.

    Ja Myrsky odottaa kesää, että sinä tulet.

    Itkettää vielä enemmän. Voi hyvin sisko.

    Inkeri

    VastaaPoista