sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Kampiringisa Rehabilitation Centre

Keskiviikosta perjantaihin työskentelin siis siellä Kampiringisassa, joka on valtion tukema ja ainut vastaava paikka koko Ugandassa. Valtion tukema tarkoittaa yleisesti sitä, että ajan saatossa laitos on päässyt jo melko huonoon kuntoon. Rahaa Kampiringisalle tulee joka vuosi, mutta se ei riitä mm. rakennusten ylläpitoon lainkaan. Kuitenkin lapset saavat joka päivä kaksi lämmintä ateriaa ja nukkumarakennuksen katto oli onneksi vielä hyvässä kunnossa. Kampiringisaan lapset tulee joko kadulta poimittuina, poliisin tuomana tai omien vanhempiensa toimesta. Ensimmäinen viikko menee eristyksessä, koska se on kuulema pääsääntöisesti karkauksien kannalta otollisinta aikaa. Tämän jälkeen kolme seuraavaa viikkoa vietetään Black Room:ssa, joka on saanut nimen sen mukaan, ettei siellä olon aikana saa käyttää paitaa ilmeisesti myöskin karkauksien takia. Tämän jälkeen pojat on eritelty iän mukaan huoneisiin ja tytöillä on oma asuntola, jossa vieteään loppuaika kahdesta kuukaudesta kolmeen vuoteen, rangaistuksesta riippuen.


Keskiviikko kokonaisuudessaan meni vielä hiukan ihmetellen paikan touhua. Kuljettiin koko päivä paikallisten sosionomiopiskelijoiden mukana, jotka suoritti myös harjoitteluaan Kampiringisassa. Lasten osalta päivä jakautuu siten, että aamulla 52 lasta lähtee läheiselle ala-asteelle ja 12 yläaseteelle. Lopuille laitokseen jääville jaetaan aamuhommat: aamiaisvellin keittoa, polttopuiden hakua, siivousta, lounaan valmisteluja jne. Noin 10 aikoihin on aamiainen, jolle ala-asteen lapset myös tulevat. Tämän jälkeen laitoksessa olijoille järjestetään työpajoja, missä opetellaan maanviljelyä, puutöitä, metallitöitä, karjanhoitoa ja kotiaskareita tulevaisuutta varten. Kuitenkaan työpajat ei niin hyvin toimineet, miltä kuulosti ja suurin osa pojista pelas jalkapalloo pihamaalla. Pienimmät oli repiny vaatteistaan narua ja siitä mytänny itelleen pallon, minkä perässä juoksentelivat. Iltapäivästä syödään lounasta, mikä on pääsääntöisesti riisiä ja papuja. Lounaan jälkeen taas polttopuiden hakua, siivousta, päivällisen valmisteluja... ja joka välissä lasketaan, että kaikki lapset on paikalla, jotta saadaan mahdolliset karkurit heti kättelyssä kiinni. Lapset saavat liikkua täysin vapaasti päivän aikana Kampiringsan alueella ja sitä aluetta oli riittämiin, noin 170 eekkeriä. Tai paljolta se ainakin kuulosti ja näytti käden huiskautuksella, tosin eekkerin suuruudesta ei oo hajuakaan.


Torstai oli sitten tutustumispäivä sinne Kampiringisan ala-asteelle. Kierrettiin jokaisessa luokassa ja lapset oli niin kiinnostuneita Suomesta, että jokaisessa luokassa myös pidettiinkin samalla maantiedon tunti, tutustumisen sijasta. Suurinta ihmetystä aiheutti jäätiet ja avantouinti. Myös monia kysymyksiä tuli takseista, maanviljelyksestä ja urheilusta, taksit ehkä vähän yllätyksenä :D Perjantaina taas pääsi sitten hiukan hommiin. Aamupäivä meni lapsia haastatelleen ja aikamoisia tarinoitahan heiltä löytyi. Osa oli karaanut kotoaan väkivaltaa ja surkeiden sattumien kautta päätynyt Kampiringisaan. Jotkut olivat taas varastaneet rahaa vanhemmilta/sisaruksilta ja isä oli tuonut heidät laitokseen kasvamaan. Toiset eivät olleet varmoja, kuinka monta vuotta olivat viettäneet kaduilla varastaen, kerjäten ja keräillen, kun taas toiset eivät olleet varmoja, olivatko heidän perheensä elossa ja jos, niin missä. Kutakuinkin samat kysymykset lentelivät täälläkin, mitä Suomessakin vois laitoksissa kysellä ja kutakuinkin samalla taktiikalla haastatteluja tehtiin, mitä Suomessakin vois tehdä. Iltapäivällä taas tavattiin yläasteen pojat ja kutakuinkin samat kiinnostuksen kohteet oli heilläkin, mitä Suomalaisella nuorisolla. Onks lukiossa kauniita tyttöjä? Onks suomessa paljon Klubeja? Mitä musiikkia kuuntelet? Onks Suomessa olutta jne... Loppupäivästä mentiin vielä seuraamaan koulujenvälisiä yleisurheilukilailuja, joissa oli enää pitkänmatkanjuoksut jälellä. Otin kuvia kentällä ja sain uuden parhaan kaverin pahasti karsastavasta ja harvahampaisesta pojasta !


Nyt viikonloppu on sujunu rauhallisissa merkeissä, välillä aina sataen. Täällä on kyl jännittävä tää sadekausi. Joka päivä on välillä näyttäny ihan siltä, että kohta sataa, mutta sitten on kirkastunut taivas ihan muutamassa minuutissa. Sit taas välillä kun on lojunu tuolla pihalla auringossa niin heti parissa minuutissa on taivas pilvessä ja vettä sataa kaatamalla. Eilen lauantaina käytiin tutustumassa läheiseen oprokotiin ja sen vieressä sijaitsevaan ala-asteeseen. Orpokoti oli erittäin hyväkuntonen ja henkilökunta siellä iloinen ja niistä orvoista selvästi välittävä. Ens viikolla ollaan vielä maanantai & tiistai tuolla Kampiringisassa, keskiviikkona on tutustumiskäynti vesivarastolle (?) ja sit torstaiks & perjantaiks on tarkotus mennä tuonne orpokotiin, mikä on tosi mukava. Sen jälkeen vielä viikko vierähtää täällä Mpigissä, todennäköisesti nopeesti ja sit takas Kampalaan. Tuntuu kyllä et tänne olis voinu jäädä vielä pidemmäks aikaa, kun se Kampalan pikkukylä ei niin paljoa houkuttele. Tosin eiköhän seki mee. Kohta lähdetään läheiseen luonnonpuistoon kattelee apinoita ! Mitäs sinne?

9 kommenttia:

  1. Miten te haastattelitte niitä nuoria? Siis tulkin kanssa vai onko jotain yhteistä kieltä? Ei malttais oottaa et näkee kaikki kuvat sieltä...

    VastaaPoista
  2. no juu. täällä on ollut sitä avantouintia ja jäällä hiihtämistä. ja rauhaisa viikonloppu leffoineen kaikkineen. päivät alkaa jo pidentyä, avantoon mennessäkään ei enää tartte valoja ja aamulla ei uni riitä kuin 7ään saakka kun kevätvaloa tulvii ikkunasta. mitähän sä siellä kampalassa teet kun sinne meet, vaihtuuko paikat yhtä tiuhaa tahtia? voi hyvin äläkä syö sormiasi niin pysyt terveempänä. RAKKAIN TERV. äiti

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa superilta seikkailulta, tosi kivaa tekstiä ja tosi hienoja fotoja. Kiva lukea juttujas, vaikka vähän matkahimot kasvaa.

    pidä hauskaa ja lataile lisää fotoja :))

    terkuin
    // Tuomas

    VastaaPoista
  4. Tere!
    Pakko myöntää että oli pieni breikki ekan blogitekstin jälkeen mut luin nyt kerralla kaikki. Mielettömiä kuvia, mut toi nyt on tullu varmaan jo selväks. Toi saippuakuplakuva kyllä niin hyväntuulinen otos ettei mitään rajaa! Kuvia lienee enemmänki sit täällä kotona tsiigailtavana. Kameleonttiki.. hitto jätkä, siisti meininki:-)

    Minkä hintasta siellä on muuten? 80 sentin parturi ainakin huvitti meikäpojua. Esim. ruoka? limu ? mielenkiinnosta !

    Täällä menee ihan hyvin. Mun kämppä on vasta nyt puhdas ja asennettu, ja kämppis-Teemu on ihan asiallinen kamu. Sivarissa aidosti mukavaa. Opin tänään ton meijän pesukoneen ku se kulunu nappi jäi vähän hämäräks, he-he. Ja sun pitää opetella juomaan kahvia ku saatiin Oopeelta brandy good espressokeitin.

    Ens kertaan, world-wide moi!

    -nikolai "nikke" nick astley

    VastaaPoista
  5. Kummit Kuopiosta liittyi lukijoiksi, katselimme google eartista nykyistä olinpaikkaasi,kaukana olet. Onnellisia päiviä.

    VastaaPoista
  6. siina oli siis sosiaalityontekija vieressa mut jotkut noista pojista puhu kans englantia aika sujuvasti.

    no taallaha on melko halpaa, limsapullo maksaa 40 senttii ja kunnon ruoka-annos vajaan euron ! jea voin ottaa parit espressot sit aina dagen morgonina ! pida nikke kamppa "pystyssa"

    /olli

    VastaaPoista
  7. Hieno homma Olli! Olet paitsi ilostuttanut päiviäni koleassa Norjassa mielettömillä seikkailuillasi, myös kääntänyt mielipiteeni bloggaamisesta. Tänne palaan =). Pidä huolta ja pysy urheana!!

    -Leinikki-

    VastaaPoista
  8. Minä nyt uudelleen kokeilen tätä kommentointia. iskä

    VastaaPoista
  9. Hei täähän toimiikin. Saatiin tänään sinulta kortti. Olipa hieno. Taisi olla käsityötä. Mennään viikonlopuksi Reetan luo Jyskylään. Tuntuu hyvältä kuulla sinusta viestiä. Vaikuttaapi kyllä siltä, että reissusta saattaa tulla sinulle elinikäinen muisto. Muista pitää silmäsi auki, että saat imettyä mahd. paljon itseesi. ja kuvat on kivoja blogissa - ja kirjoitukset myös tietysti myös. Ei olisi pahitteeksi vaikka olisit vähän ahkerampikin täällä blogiosastolla. iskä

    VastaaPoista