lauantai 7. maaliskuuta 2009

ja kissan viikset

Viimepäivät oon ollu ”apuna” HIV/AIDS vastaanotolla, tosin enemmän on tuntunu et hidastan vaan sitä rutiinia siellä, mutta ainakin oon aiheuttanu naurua läsnäolollani. Torstaina seurasin ensin kliinisen upseerin (clinical officer, joka on kuin lääkäri, mutta ilman virallista koulutusta) vastaanottoa. Clinical officerit tosiaan tekee täällä kuin lääkärin töitä. Tarkalleen en tiedä millainen koulutus heillä on, mutta samanlaisia lääkärinkiertoja upseerit tekee jne. vastaanottoja. Vastaanotolle tuli pääasiassa potilaita, jotka olivat käyneet ennenkin kontrollissa ja tarina oli monen kohdalla tuttu ja surullinen. HIV sekä satunnaisia muita sairauksia. Jokainen potilas viipyi vastaanotolla noin 5 min ja sai ”reseptit” lääkkeisiin, jotka sai onneksi ilmaiseksi. Ilmaisia lääkkeitä oli montaa sorttia, mutta muutamille tapauksille ei löytynyt sopivia, joten heidän tulisi ostaa ne apteekista, muttei monella taas heillä ole varaa moiseen.

Vastaanotolta menin tuohon lääkkeiden jako paikkaan, jossa hetken ihmettelin lääkkeiden määrää ja sitten rohkenin kysyä voinko olla jotenkin avksi. Aluksi pussittelin normisti lääkkeitä. Reseptistä opettelin lukemaan, monellekko viikolle laitetaan ja mitä lääkettä. Kunhan tämä ei vienyt enää koko keskittymistäni, aloin ihmettelemään paikallisia nimiä, miten hankalasti ne on kirjoitettu ja miten vaikeasti ne lausutaan. Tästä innostuneena hoitajat patisti mut huutamaan aina seuraavan potilaan, niinku vastaanotolla ja eihän siitä tullu aluks ku naurua. Kunhan tämän alkoi taas hiukan sujumaan hoitajat keksivät opettaa lauseita kuten, ”yksi tabletti kerran päivässä” Lugandaks ja makeat naurut päälle ! Niin iloista kansaa. Torstai-illalla otettiin sitte jalat käteen ja käveltiin tuonne tuon toisen kukkulan laelle, mistä löyty aivan mahdottamat maisemat ympäri maailman, mahdotonta. Lakeuksilla käveli myös vastaan muutama lehmä ja kilipukki, kuten arvata saattaa !

Perjantaina lähdettiin tuon HIV/AIDS vastaanottokomitean kanssa lähiseudulle, pikkukyliin samoissa aikeissa. Ambulansseilla on täällä hiukan erilaiset käyttötarkoitusket kuin siellä kotona, Suomessa. Hätätapauksiin voidaan täällä myös lähettää ambulanssi, mutta pääasiassa Mpigin ambulanssia käytetään tavaroiden/lääkkeiden kuljetukseen ja siirtoon, niinkuin tälläkin kertaa. Valkoinen Nissa lastattiin sisälle täyteen ihmisiä ja lavalle lääkkeitä, papereita ja ihmisiä. Tahdoin myös lavalle, tottakai ! Hurjaa kyytiä ajeltiin niin valtateitä, kuin myös mökkiteitä ja päädyttiin jonkun kylän pikkuruiseen terveyskeskukseen, jossa vastaanotto oli tarkoitus pitää. Osaa porukasta lähdettiin kuskaamaan Victoriajärven rannalle, josta heidän oli tarkoitus napata vene ja toimittaa lääkkeet suuremmalle saarelle, jossa asui noin 200 kalastajaa perheineen. Lähdin myös tarkastamaan tuon sataman. Reissu osoittautui aivan mahtavaksi. Mökkitie kapeni entisestään ja istuin lavalla ihmetellen äkillistä sademetsää. Äskettäin oli satanut ja tie oli yhtä mutasohjoa. Muutamaan otteeseen oli vähällä juuttua ojaan, mut kuski taisteli meidät aina takaisin tielle kaasua taitavasti polkien. ”Satamassa” oli vastassa kalakauppaa ja pitkiä katseita. Tunsin oloni niin valkeaksi, vaikka otsa, käsivarret, jalkaterät ja hartiat punottivat kovin palaneina.

Tulomatka terveysasemalle meni eutpenkillä jes. Pääsin taas seuramaan upseerin vastaanottoa ja tämän jälkeen siirryin kirjanpitoon ja tarkastelemaan konsultointitilannetta. Uusille sekä myös valituille vanhoille HIV-potilaille pidetään konsultointi, lääkkeidenkäytöstä ja HIV:n tarttumisesta ja riskeistä jne. Tälle vastaanotolle tuli mm. nuori pari, jotka suunnittelivat avioitumista. Molemmille oli tehty 2 viikkoa sitten testit ja he tulivat kuulmaan tuloksia. Mies oli positiivinen ja nainen negatiivinen ja konsultointitilanne oli muutenkin hankala.

Perjantai-illasta käytiin sitten pyörimässä päiväntasaajalla. Huh oli lämmintä ja myös lauantai vapaapäivä on ollut lämmin. Luin kirjaa ja käytiin kaupungilla kattomassa hiukan jalkapalloa.

2 kommenttia: